Pitkä koronapäiväkirja #2: Vanhan normaalin viimeinen päivä

Keskiviikko 11.3.2020 oli viimeinen päivä entistä elämääni. Kävin aamulla tapaamisessa, ja sen päätyttyä olin suunnitellut lounastaa kauppakeskus Isossa Omenassa, jonka pysäköintihalliin olin jättänyt autoni tapaamisen ajaksi.

Yhden pysähdyksen taktiikalla

Minulla ei ollut päivälle muita työtapaamisia tai menoja, joten ehtisin hoitaa asioita ja jatkaa sitten kotona töitä hieman pidempään iltaa kohti. Tutkijan työstä iso osa ajasta on yksinäistä, keskittynyttä puurtamista tietokoneella. Teen normaalistikin etätöitä kotosalla, ja työt tuppaavat helposti venymään kellon ympäri pidemmälle iltaan.

Olin pysytellyt kotosalla välttäen kaikkea ylimääräistä, joten olisi järkevää hoitaa kaikki sälä kerralla, ja pysyä sitten taas kotona niin pitkään kuin mahdollista. Kun ”joudun” ajamaan kaupunkiin, hoidan mieluusti useamman asian. Kävisin samalla myös leikkauttamassa hiukset, sillä edellisestä hiustenleikkuusta oli kulunut yli puoli vuotta aikaa. Käteistäkin piti nostaa, ja käydä apteekissa. Tehokasta ajankäyttöä myös, minulla oli kiireinen vaihe parissa kirjoittamisprojektissa, ja oli vaikea ehtiä tallille.

Riskiryhmää vai ei?

Pidin itseäni riskiryhmäläisenä reuman takia, vaikka en kuulunut virallisesti ilmoitettuihin riskiryhmiin. Vain tiettyjä immunosupressiivisia reumalääkkeitä käyttävät luettiin riskiryhmään – minulla käytössä oli vain hydroksiklorokiini ja ibuprofeeni. Hydroksiklorokiini on lievästi immunosuppressiivinen, enkä sen takia ollut riskiryhmässä. Minulla oli ollut melko rajuja jälkitauteja flunssista ja sen pohjalta ajattelin, että todellisuus on jotain muuta.

Olin tämän vuoksi seurannut tilanteen kehittymistä ja pysynyt enimmäkseen kotosalla. Olin rajannut ympyrät mahdollisimman pieniksi. Kodin lisäksi kävin hevostallilla kotini lähistöllä, missä tartunnan vaara oli vähäinen, koska siinä ei olla kovin lähellä muita; omalla hevosella on omat varusteet, jokainen hoitaa oman hevosensa, ja talvella kaikilla oli vielä hansikkaatkin koko ajan.

Perusarjessa pärjäsin hyvin sukkuloiden kodin ja tallin välillä. Töihin riitti kännykkä ja tietokone, joten vapaaehoinen karanteeni ei ollut minulle ongelma.

”Tilanne hallinnassa”

Tässä vaiheessa COVID19-tilanteen piti olla hallinnassa.

Viranomaiset vakuuttelivat, että koronatartuntoja on vain yksittäisiä, ja ne on kaikki jäljitetty ulkomailta peräisin oleviin tartuntaketjuihin. Kaikki tartuntaketjut ovat tiedossa, ja sairaat ja altistuneet ihmiset karanteenissa. Mitään hätää ei siis pitäisi olla, kunhan vain pesee kädet huolellisesti ja usein, ja välttää pidempaan kestäviä lähikontakteja.

Käsien pesun piti olla tärkeintä. Huolellisesti, ja saippuaa käyttäen. Tähdennettiin, että virus tarttui vain pitkäkestoisissa altistuksissa, eli altistuksen keston piti olla vähintään 15 minuuttia samassa tilassa sairastuneen tai virusta kantavan kanssa. Virus ei myöskään THLn tiedotteiden mukaan ollut vaarallinen muuten kuin vanhuksille ja muihin riskiryhmiin kuuluville.

Teksti jatkuu lehtileikkeiden jälkeen.


Uutisnäytteitä maaliskuun alkupuolelta

THL eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oli edellisellä viikolla, 4.3.2020, julkaissut tiedotteen, jossa painotettiin pisaratartunnan roolia ja vähäteltiin viruksen tarttuvuutta pinnoilta. THLn, PHSn ja HUSin tiedotteista sai kuvan, että tartuntoja oli Suomessa vain yksittäisiä, ja tartuntaketjut olivat tiedossa ja hallinnassa.

THL tiedote 4.3.2020

Kuvakaappaus THL:n ajankohtaistiedotteesta.

THLn asiantuntijan kommentti 4.3.2020

Yksityiskohta THLn ajankohtaistiedotteesta edellä.

HS-juttu20200310

Helsingin Sanomat 10.3.2020

Ote Helsingin Sanomien jutusta 10.3.2020, sivu A7

THL:n tiedote 9.3.2020

Kuvakaappaus.

HUS tiedote 10.3.2020

Kuvakaappaus.

 


Juttu jatkuu

Epäilys herää

Saavuttuani kauppakeskukseen suuntasin pesemään käsiä. Aloin vähän epäröidä. Sitten sanoin itselleni, että turha maalata piruja seinille. Päätin pysyä suunnitelmassani käydä nopeasti parturissa, kun aika olisi puolen tunnin päästä varattu, ja hoitaisin asiat nopsaan ajatuksella, että menee varmaan melko kauan, kun seuraavan kerran lähden kauppoihin. Kävin pesemässä kädet ennen ja jälkeen ruokailun, kunnolla saippuoiden, ja vältin koskemasta mihinkään ylimääräiseen.

Hotkin pikaisesti lounaan buffetravintolassa. Tarjolla ei ollut käsidesiä. Syödessä luin uutisia kännykästä. Vaikka virallinen linja toppuutteli ihmisiä panikoimasta ja vähätteli riskiä, epidemian uhka tuntui voimistuvat ihmisten mielissä. Toimittajat seurasivat aihetta kärkkäinä, ja epidemia kiihtyi ulkomailla. Mielessäni kävi epäilyksen häivähdys, oliko tämä kauppakeskukseen saapuminen nyt kuitenkaan järkevää.

Olin viimeiset pari viikkoa tehnyt töitä kotoa käsin, käyden vain kahdessa muussa tapaamisessa, joista toinen oli ollut edellisenä perjantaina. En ole taipuvainen hätäilyyn, joten sanoin itselleni, että tällä mennään, ja tästä eteenpäin linnoittaudun kotiin. Otin riskin ylipäätään tulemaan kauppakeskukseen, eikä loppupäivän ohjelmalla ole enää merkitystä. Näin itseni ikäänkuin livahtamassa sulkeutuvasta ovesta sisään, ihan nopsasti vain.

Parturi, apteekki, pankkiautomaatti.

Kotiin lähtiessä kävin vielä ostamassa kolme eriväristä käsipyyhettä. Uutisoinnista olin poiminut suosituksen, että perheenjäsenille olisi hyvä olla omat käsipyyhkeet, jotta tartuntoja ei leviäisi petheen sisällä. Käsien ahkerasta pesemisestä on vähemmän hyötyä, jos sen jälkeen kuivaa kädet pyyhkeeseen, jota käyttää moni muukin.

Kotiin saavuttuani laitoin uudet pyyhkeet pyykkikoriin odottamaan pesua, ja painuin loppuillaksi tekemään töitä. En tässä vaiheessa todellakaan osannut arvata, että olisin sairas jo ennen kuin uudet pyyhkeet oli pesty ja ripustettu esille.